Kaikki on siskoni syytä, hän minulle niitä helmiä antoi, tuliaisiksi. Pakkohan niitä oli kokeilla, ja oikeastihan se oli kivaa. Työmatkoilta sitten tarttui käsiin kaikennäköisiä ja kokoisia helmiä, joista joskus voisi tehdä jotakin.

Lopulta tilat loppuivat, ja loppuivat myös miehen hermot, kun helmiä oli joka paikassa. Ilmoittauduin Kankaanpään opiston helmityökurssille, sekä aloittelijoihin että jatkajiin.

Alku oli jees, opin että helmityöt on muutakin kuin narun/langan/siiman pujotusta helmiin, voi laittaa jopa kaksikin narua/siimaa/lankaa... ja ehkä muutakin, mutta tuntui että olin tullut oikeaan paikkaan.

Seuraava viikko näyttikin minulle sitten kaapin paikan. Jatkajissa oli todella taitavia helmenpyörittäjiä, enhän minä pysynyt kelkassa ollenkaan. Joten tyydyin ihastelemaan muiden upeita töitä, ja yritin imeä itseeni tietoa niin paljon kuin mahdollista. Sainhan minä valmiiksikin jotakin, mutta tuntui että on vähän kurottavaa kyllä muihin. Eli siis siitä sisuuntuneena, päätin harjoitella vuoden oikein kovasti, ja ensi vuonnakun ilmoittaudun jatkajiin, pysyn tahdissa ehkä mukana, tai sitten en. Se nähdään silloin.